The Damned on kuollut. No, siis... ainakin niin ihmiset ovat sanoneet. Kun bändi ei ole julkaissut uutta materiaalia yli vuosikymmeneen ja alkaa kiertää vuosipäivänsä kunniaksi, on helppo uskoa, että tämä on loppu. The Damnedin viimeisin albumi Kuka sitten on vainoharhainen? oli heidän kymmenes julkaisunsa, ja myönnettäköön, että se on mukava pyöreä luku lopettaa. Mutta onneksi The Damned ei ole vielä valmis.
Pahat Henget mahdollisti The Damned -yhtyeen yhteistyön erittäin arvostetun tuottajan Tony Viscontin kanssa ensimmäistä kertaa. Viscontin työ Bowien ja Bolanin kanssa oli muokkaamassa 70-luvun soundia. On vaikea ymmärtää, miksi tämä kumppanuus ei ole toteutunut aiemmin, ja he vaikuttavat sopivan yhteen paremmin kuin viski ja kola. Esimerkiksi kappale ‘Sonar Deceit’ sisältää niin monia yksityiskohtaisia kerroksia, että yksi kuuntelu ei riitä.
Tietenkin kunnia kuuluu myös The Damnedin lauluntekijöille Dave Vanian ja kapteeni Sensible, kosketinsoittaja Monty Oxymoron ja rumpali Pinchin kanssa. Jokaisella kappaleella on oma muotonsa, värinsä ja viestinsä, kuten ‘Procrastination’, samaistuttava kappale aiheesta, joka tuntuu niin ajankohtaiselta nykyään.
Vaikka The Damned mainitaan usein ensimmäisen aallon punk-yhtyeenä, he ovat aina kulkeneet omaa tietään. Pahat Henget Kuulostaa klassiselta The Damnedilta, luultavasti auttoi heidän basistinsa Paul Greyn paluu, joka soitti aikana The Black Album aika. Esimerkiksi ‘The Devil In Disguise’ sisältää monia tunnusomaisia elementtejä: varjoisia sävyjä, Sensiblen tunnusomaista kitaraa ja Dave Vanianin unohtumatonta kujerrusta. Kuitenkin todellisessa Damned-hengessä se ei kuulosta miltään, mitä olemme heiltä aiemmin kuulleet.
Pahat Henget alkaa kuten loppuu – elokuvamaisesti. "Standing On The Edge Of Tomorrow" avaa levyn toiveikkaalla taisteluhuudolla, kun taas "I Don't Care" on kuin sulkemisaika salaisessa baarissa. Viulut, Vanian ja piano – mitä muuta tarvitset? Kaikki tässä levyssä on harkittua, vaikka se tehtiin yhdeksän päivän aikana Brooklynin Atomic Soundissa.
Pahat Henget istuu The Damnedin diskografiaan kuin sukka jalkaan. Mutta samalla se erottuu edukseen sekä vuoden 2018 jutulta että ajattomalta teokselta. Vaikka albumien välillä on kulunut kymmenen vuotta, tämä julkaisu tekee odotuksesta sen arvoista. Kymmenen kappaletta varjoisaa, tyhjentävää musiikkia todellisten pioneereiden luomana. Yhtye ei ole kuollut, he ovat The Damned.
Nosta Esille -kappale: I Don't Care
1 kommentti
Hyvä arvio. Ja pidän kovasti That Damned -albumin kannesta.